2018. tosiaan. alotin tän harrastuksen vuonna 2013, joten viime kesäkuu merkkasi viiden vuoden matkaa nukkejen kanssa. tai kuten paljon mieluummin, itselleni ikäkriisin aiheuttaen, tykkään sanoa: puoli vuosikymmentä!
mun ensimmäinen nukke tais saapua tarkalleen ottaen 24.6 että silloin tän postauksenkin ois varmaan pitänyt tehdä samaa, mutta kai te jo tiedättekin että ya gurll on mestariprokrastinoija. sen huomaa myös siitä, kuinka mun nuket ei oo muuttunu ensicustomeistaan yhtään > ette saa tähän postaukseen mitään Suuri Muutos-kuvasarjojakaan. vaan jotain parempaa! kliseisempää! oon nyt vaa in the mood okei merkkipäivät tekee mut sentimentaalisiks-
selasin mun vanhoja postauksia niin fyysisesti kuin henkisesti (as in muistelemalla koska poistin mun vanhan blogin kokonaan,, sinänsä ihan hyvä päätös sori My Pullips Can Fly In The Sky mut sen kerran kun sua ois tarvinnut.....smh) ja tajusin major häiritsevän asian mun kirjotuksista. pyytelin anteeks kaikesta. todellisuudessahan ketään tuskin häiritsi vesileiman olevan "väärässä nurkassa" tai postaustahdin olevan enemmän kuin 0,8 sekuntia. no shade @ My Pullips Can Fly In The Sky mut.... toi jälkimmäinen oli ehkä vaan hyvä asia.
ihan vaan just in case siellä on joitakin tai edes joku uusi nukkeilija lukemassa niin älä saatana tee samaa. älkää häpeilkö mitään, älkää tunteko syyllisyyttä. mulle se iski esimerkiks sillon kun kaikkien mun kavereiden mielenkiinto nukkeilusta ja muista meidät yhteen tuoneisiin asioihin hiipui. sain näin ollen lisää anteeksipyydeltävää, postauksia arkistoitavaksi ja nukkeja poltettavaksi (...jkjk oon vaa kattonu liikaa kauhuelokuvia nukeista,)
tää on siitä hieno harrastus että tätä voi tehdä omalla tavalla ja tahdilla. niin tehkää.
---
joka tapauksessa näin ihmisenä edes oletettavasti kehittyneenä olen järkyttynyt, kuinka nuoresta itsestäni huomaan ahdistukseni piirteitä. hullua! mutta mielenkiintoista!
apparently tykkään kuvata nukkejen lisäksi naamaani (oon kaunis dont @ me) joten cringy, vuonna 2014 aloitettu perinne sai jatkoa tänäkin vuonna. menkää kattomaan loput kuvista tästä instagram-postauksesta koska oh boi mikä vaiva ne olisikaan koota hyvälaatuisina tänne ewe ei mut oikeesti tää on vaikeeta kun mulla on kuvia kolmella eri koneella joista yhdelle en pääse,, niin ja kahdella eli flickrillä,, pray for me
pikainen analyysi: elämänilo kuihtunut vuosi vuodelta, kynnet todellakin katkennut ekasta kuvasta kuten joku kommenteissa ennustikin, lopulta sitten hiuksetkin (mutta lahjoitin ne peruukkimateriaaliksi joten olin siitä ihan <3<3<3) nukeilla aina samat vaatteet.. ja nykyään apparently kyky lentää. siimakuva siis!
niin on olevinaan tämäkin. salaisuus: oon ihan liian laiska ja kyvytön muokkaamaan siimoja pois picsartilla tai ipiccyn clone toolilla, millä ihmiset sen nyt yleensä tekeekään, vaan sumennan kuvan muualta kuin nuken kohdalta ja oletan että kukaan ei huomaa vaan luulee että osaan esim. käyttää kameraani. cheers
kuvassa iltaykstoistafiilis. ahh. paljon yli nukkumaanmenoaikani. siispä takaisin ikäkriisiin.
musta on tullu Vanha....ei ollut tämä harrastus tämmöistä ennen,.. toisin kuin minun nuoruudessani!!!!! on instarammit ja kaikki!!! nii ja sarahahhit!!!!! ei mut tosissaan mietin, onko blogikulttuuri ihan kuollut? ...it better not be vaa mun blogin lukijat nyt jätkät vittu
pikainen analyysi: elämänilo kuihtunut vuosi vuodelta, kynnet todellakin katkennut ekasta kuvasta kuten joku kommenteissa ennustikin, lopulta sitten hiuksetkin (mutta lahjoitin ne peruukkimateriaaliksi joten olin siitä ihan <3<3<3) nukeilla aina samat vaatteet.. ja nykyään apparently kyky lentää. siimakuva siis!
niin on olevinaan tämäkin. salaisuus: oon ihan liian laiska ja kyvytön muokkaamaan siimoja pois picsartilla tai ipiccyn clone toolilla, millä ihmiset sen nyt yleensä tekeekään, vaan sumennan kuvan muualta kuin nuken kohdalta ja oletan että kukaan ei huomaa vaan luulee että osaan esim. käyttää kameraani. cheers
kuvassa iltaykstoistafiilis. ahh. paljon yli nukkumaanmenoaikani. siispä takaisin ikäkriisiin.
musta on tullu Vanha....ei ollut tämä harrastus tämmöistä ennen,.. toisin kuin minun nuoruudessani!!!!! on instarammit ja kaikki!!! nii ja sarahahhit!!!!! ei mut tosissaan mietin, onko blogikulttuuri ihan kuollut? ...it better not be vaa mun blogin lukijat nyt jätkät vittu
jk. no hard feelings mun lukijoille (näyttävät olevan nimellä Hunajapiirakat tuolla etusivulla, selvä) koska ootte actually ihania. toki mun postauksenkatselumäärät on laskenut parista sadasta pariin kymmeneen, once again mun kulta-aika on ohi koska oON VANHA mutta kiitollinen. en tuu ikinä ymmärtämään, miks enemmän tai vähemmän tuntemattomat ihmiset jakso kommentoida mun kuvia niin täällä kuin instagramissakin ihan älyttömän kauniisti. kiitti. tää community oli (ja haluun uskoa että on edelleen) kultaa.
ernut on aina ystävällisiä. kiitos teidän, mulle tulee kotoisa olo japanilaisista hymiöistä. ja conit tuntu kuin kodilta. ikävä! onnellisesti voinkin ilmoittaa, että päätin lähteä vittuun mun normaali ihminen-phasesta ja jatkaa animen katsomista. taisin postauksen alussa jo pitää mun version Kliseisestä Itsensä Hyväksymispuheesta, joten sanon tähän vain että todoroki shoto on mun uusi mies. i mean, ei korvaa oikawaa, mutta silti.
man do i love to be myself.
man do i love to be myself.
